Blogi

Tietoa harjoituksista, ravinnosta, kilpailuista, koirien hyvinvoinnista ja laumamme arjesta.

Kausi 2021-2022 

 Syystreenit ovat jo hyvässä vauhdissa ja kilpailukalenteri meidän osalta on tehty. Tammikuun puolivälissä osallistumme kahdella porukalla Kolarissa järjestettävään lapland quest 250km kilpailuun, tammikuun lopussa aikuisten kanssa Tankavaarassa järjestettävään gold rush run 500km kisaan sekä kauden päätavoitteena olevaan Finnmarkslopetin 600km  joka ajetaan maaliskuun alussa Norjan Altassa. Tällä kaudella meillä on a-team jossa 14 aikuista koiraa seka b-team joka koostuu lähinnä nuorista, 1,5 vuotiasta koirista, tässä ryhmässä on 10 koiraa. Kauden tavoitteena on päästä kaikki kilpailut maaliin, eikä tuloksellisia tavoitteita vielä tälle kaudelle aseteta, sekä saada hyvää kokemusta ja pohjaa nuorille koirille tulevia vuosia varten. Meidän toiminta on vielä täysin alkuvaiheissa ja toimintaa rakennetaan ja kehitetään pitkän aikavälin suunnitelmalla. Tälle kaudelle tehtiin täysin uusi treeniohjelma ja katsotaan ollaanko opittu mitään edellisistä kausista. Jatketaan syystreenejä ja nautitaan ruskan alkuvaiheesta. Tsemppiä treeneihin kaikille! 

Ajatuksia tästä hetkestä

Tänään oli se päivä kun Finnmarkslopetin osallistuminen oli pakko lopulta perua, koska Norjaan ei pääse. Finnmarkslopet lähetti viestin, jossa sanoivat että raja on suljettu 27.2 asti ja hyvin todennäköisesti myös sen jälkeen, ja ensi viikolla saavat päätöksen pystyykö kilpailua edes järjestää. Heti alkuun haluan sanoa, että ymmärrän kyllä sen että mun ongelma on hyvin pieni siihen verrattuna mitä monet yritykset ovat vuoden ajan kokeneet, mutta koitan avata ajatuksiani nyt siitä miltä tuntuu kun vuoden odotetuin tapahtuma jää välistä.

Ajatus siitä, että kilpailuun ei päästä on ollut totta kai jo pitkään mielessä, ja asian oli jo päässään hyväksynyt, mutta se viestin kirjoittaminen, että otetaan nimi pois listalta oli silti vaikeaa. Viime vuonna jouduin keskeyttämään kilpailu eikä päästy tavoitteeseen, mutta silloin näki kilpailun tason ja kuinka kaukana ollaan siitä missä halutaan olla, oli helppo hyväksyä, kun mahdollisuus saatiin ja vika löytyi peilistä.

Elokuun alusta asti ollaan harjoiteltu noin 5-6 kertaa viikossa ja tähtäin aikuisten koirien osalta pelkästään startti viiva Altassa, niin se ettei pääse yrittämään, on tietysti kova paikka, mutta asia jolle ei tässä maailman tilanteessa mitään voi. Minkä takia juuri nyt piti perua osallistuminen? Siksi, että tänään oli viimeinen päivä, kun he palauttavat 50% osallistumismaksusta takaisin ja jos rajat aukeisivat 28.2, niin samana päivänä pitäisi lähteä Norjaan, jotta ehtisi olla karanteeni ajan siellä ennen kilpailua, mutta 8:n koiran kanssa menee vaikeaksi kun koiria pitäisi päästä treenaamaan, mutta karanteeni alueelta ei ilmeisesti saisi poistua, kotiin jääville 18:lle koiralle pitäisi löytää treenaaja/hoitaja lähes kolmeksi viikoksi, sekä myös taloudellinen puoli tulee vastaan.

Onneksi pääsimme osallistumaan Gold rush run:n 500km:n kilpailuun, ja päästiin näkemään kehityskohdat. Viime vuonna treenasin paljon pitkiä ja hitaita harjoituksia, tänä vuonna ollaan tehty lyhyempiä harjoituksia, mutta kovemmalla vauhdilla. Molemmista löytyi hyviä ja huonoja asioita, jotka tuli ilmi kilpailuissa, mutta koen, että viime vuoden harjoittelu oli meille enemmän sopiva. Ensi kaudeksi suunniteltu ohjelma tulee palamaan enemmän viime kauden malliin, mutta tietyillä muutoksilla. Se nähdään ensi keväänä, että miten kilpailukyky siitä kehittyy. Se onkin tämän harrastuksen suola, että kuinka pystyt saavuttamaan koirien huipputason, ja vaikka saisit koirien kunnon hyväksi, niin se kuinka itse pystyy suoriutumaan on vielä eri asia. Uskon että ok koirat hyvällä musherilla pärjää paremmin kuin hyvät koirat ok musherilla. Sekä viime että tällä kaudella on ollut ongelmia johtajien kanssa, kun he ovat väsyneitä, niin olen melko varma että vika löytyy minusta. Olen treenannut niitä väärin, he eivät luota minuun tarpeeksi enkä ole osannut lukea tarpeeksi heitä. Olen voinut omalla käytökselläni vaatia heiltä liikaa väärään aikaa. Tavoitteeni on, että he luottavat siihen, etten pyydä heiltä mitään sellaista, mitä he eivät pysty tekemään. Sitä luottamusta pyrimme joka päivä rakentamaan, mutta se ei synny päivässä, etenkään jos itse epäilee itseensä. Tiedän myös olevani liian kilpailuhenkinen, odotan itseltäni liikaa kokemukseen ja taitoihin nähden.

Nyt jatkamme totta kai koirien treenausta ja tehdään pidempiä treenejä kuin oli ajatus, kaikki treenit luo pohjaa tulevaan ja onhan koiralla ajo vain parasta, vaikkei tavoitetta loppu vuodelle olekaan. Nuorille alamme opettamaan checkpoint rutiineja, jotta ovat valmiimpia ensi kauden kilpailuihin. 7 kuukauden ikäisi pentuja olemme nyt käyttäneet valjaissa ensimmäisiä kertoja, ja heidän kanssaan käydään pari kertaa viikossa muutaman kilometrin lenkkejä, jotta he ovat taas valmiimpia syksyn treeneihin. Aluksi ajatus oli, että ensi vuonna olisin osallistunut Finnmarkslopetin 1200km:n kilpailuun, mutta kauden mittaan tullut selväksi ettemme ole vielä valmiita sinne, ei koirat eikä musheri. Suunnitelmana olisi ensi kaudella käydä 2:n teamin voimin tammikuun alussa joku noin 300km kilpailu sekä femunlopetin 400km sekä 8:n parhaan koiran kanssa sitten Finnmarkslopetin 600km. Mutta katsotaan niitä myöhemmin ja ennen kaikkea toivotaan että maailma palaisi kesän aikana enemmän siihen tuttuun ja turvalliseen. 

Mistä kaikki alkoi?

Innostus lajiin alkoi vuonna 2014 kun olin ensimmäistä kertaa handlerinä veljelleni Juhalle Finnmarkslopetin 1000km:n kilpailussa. En tiennyt lajista juuri mitään, enkä oikein tehtävästäni kilpailuissa, mutta apumieheksi lähdin kun pyydettiin. Sitä ennen olin pienellä koiravaljakolla muutaman kerran ajanut veljen luona, mutta tuolloin vielä asuttiin vaimoni Jennan kanssa Kuopiossa ja suunniteltiin elämää etelä-suomeen. Kisapaikalle Altaan saapuessa huomasin heti, kuinka iso tapahtuma oli kyseessä, vaikka juttuja kisasta oli kuullut, niin kyllä sen suuruus, juhlaillallisineen yllätti isosti. Toisena handlerinä oli onneksi kokenut musheri Aki Holck, joten itse sain vain tutustua lajiin ja tehdä mitä käskettiin. Reissun päätteeksi sovittiin jo uusi reissu seuraavalle vuodelle, sen verran homma iski syvälle, mutta tuossa vaiheessa ei ollut tullut vielä mieleen, että omia koiria oli saatava.

Seuraavana vuonna, 2015, lähdettiin siis uuteen reissuun ja nyt osasi itse jo valmistautua tulevaan huomattavasti paremmin. Taas sain onneksi Akin kaveriksi, niin tehtiin selvä työnjako, että Aki hoitaa kisasta tippuneet koirat, ja minä huolehdin että Juhalla on kaikki tarvittava mukana uralle lähdettäessä. Tänä vuonna jo tiesi musherit nimeltä, ja että ketkä voisivat olla vahvoilla kisoissa. Ehkä pikkuisen jo tässä vaiheessa alkoi tuntua, että pitäisikö itsekin joskus kokeilla koiralla kilpailemista.

Vuonna 2016 lähdin Juhalle handleriksi Tobacco trail kilpailuun Kiirunaan, se oli ensimmäinen muu kilpailu kuin Finnmarkslopet, niin tuli kyllä heti selväksi, miksi kaikki olivat puhuneet että Euroopassa Finnmarkslopet ja sitten ne muut kilpailut. Toki Femundlopet on osallistujamäärältään maailman isoin pitkänmatkan koirakilpailutapahtuma, mutta kyllä väittäisin että Finnmarkslopet on se arvostetuin. Tuolloin 2016 sovittiin Jennan kanssa, että kun hänen opintonsa päättyvät niin muutetaan Lappiin, ja otetaan alaskanhuskyja.

2017 lähdettiin jälleen Finnmarkslopetin 1000km:n kilpailuun, mutta nyt toimin yksin handlerinä. Tuolloin oli jo itselle selvää, että varmasti tulen joskus ajamaan koirien kanssa kilpaa, niin checkpointeilla tein itselleni muistiinpanoja siitä, missä järjestyksessä parhaat musherit hoitivat koiriaan, ja miten he niitä hoitivat. Keväällä ostimme ensimmäiset 3 koiraa jotka saivat asua Juhan ja hänen vaimonsa luona, kiitos siitä! Tässä vaiheessa Jennan kanssa vietimmekin heidän luonaan lähes kaikki lomat.

Vuonna 2018 tammikuun lopussa muutimme Jennan kanssa Kittilään. Talomme oli sellaisessa paikassa, ettemme vielä voineet ottaa koiria luoksemme asumaan. Sovimme Juhan kanssa että seuraavana talvena treenaisimme yhteisporukalla, ja että molemmat pääsisivät kilpailuihin. Tuolloin 2018 kesällä ostin 2 koiraa Norjasta, Peak ja Beacon, molemmat sillä ajatuksella, että heitä tulen käyttämään jalostuksessa, ja niistä tulee kennelini jalostuskoirat.

Talvella 2019 treenasimme siis yhdessä, ja itse sain opetella omia checkpoint rutiineja ja yleisesti opetella koirien käytöstä. Tammikuussa 2019 kun oli aika startata ensimmäiseen kilpailuuni Lapland quest 250km, oli jännitys huipussaan. Teamissä oli 3 koiraa, jotka olivat olleet kilpailussa ja 7 koiraa sekä musheri, jotka lähtivät ensimmäistä kertaa kilpailuun. Nyt jälkikäteen olen tajunnut sen, että ilman noita kokeneita johtajia, olisi ensi kosketus kilpailemiseen ollut hyvin erilainen. Pakkasta oli yöllä kun ajettiin -37 mutta nautin joka hetkestä! Juha osallistui koirillamme Finnmarkslopet 600km:n kilpailuun, mutta se jäi valitettavasti kesken 400km:n kohdalla. Huhtikuussa osallistuin vielä Pasvik Trail 250km:n kilpailuun, josta sain jällein erittäin tärkeä oppia ja kokemusta tulevaan.

Kesällä 2019 saatiin Jennan kanssa oma talomme valmiiksi, ja koirat omaan pihaan. Kävin myös tuolloin ostamassa Norjasta 5 koiraa lisää. Kesällä 2019 saatiin myös ensimmäinen pentue, 4 narttua ja 3 urosta.

Talvi 2020 oli ensimmäinen kausi, kun itse vastasin kaikesta. Tosin Juhalla kyllä puhelin soi monta kertaa, kun kyselin neuvoja. Osallistuimme jälleen Lapland Quest kilpailuun, joka päästiin kunnialla maaliin. Kilpailun suhteen omat odotukset olivat varmasti korkeammat kuin realiteetit olivat. Maaliskuussa koitti sitten hetki, jota olin odottanut muutaman vuoden, Finnmarkslopetin starttiviivalla oleminen omien koirien kanssa. Kilpailu itsessään ei nyt mennyt hyvin, mutta jälleen lisää uutta oppia ja kokemusta. Jälkikäteen kun olen kilpailua analysoinut, tiedän mitä virheitä tuli tehtyä.

Kesällä 2020 saatiin pentua, jälleen 4 narttua ja 3 urosta. Talven 2021 kilpailu suunnitelma oli Gold Rush Run 500km, Finnmarkslopet 600km sekä Pasvik Trail 250km kahdella teamillä. Nyt näyttää korona tilanteen takia siltä, että Finnmarkslopet jää välistä.

Nyt kun aikaa harrastuksen aloituksesta on niin vähän, niin muutama asia heille, ketkä suunnittelevat harrastuksen aloittamista. Suurin osa näistä on samoja neuvoja, kuin mitä itse sain kokeneilta mushereilta.

• Kun ostat koiria, niin panosta laatuun! Koiria jotka ovat jo näyttäneet, että pystyvät matkan juoksemaan. Vaikka jo eläkkeelle jääviä, joita voit käyttää jalostukseen. Tämä oli neuvo, jota kaikki sanoivat. Itse myös nyt täysin samaa mieltä, toki lompakko pienenee huomattavasti, mutta kun teet näin, pääset huomattavasti helpommalla. Jos ostat koiria, jotka pystyvät juoksemaan safarilla 20km, mutta tekee liikaa töitä, ja väsy iskee 40km:n kohdalla, niin siinä tulee lyötyä itse päätä seinään, että onko treeniohjelma väärä yms. Se on vain fakta, että kaikista koirista ei ole pitkänmatkankoiraksi, vaikka 40km tekisin hyvin töitä. Kannattaa pitää myös mielessä, ettei kukaan myy parhaita koiriaan, mutta onko myyjällä ja ostajalla samat tavoitteet, myyjällä voi olla tavoite voittaa kilpailu ja ostajalla päästä kilpailu maaliin, eli suosittelen ostamaan koiria, jotka ovat olleet jo hyvän musherin treenissä.
• Kysy apua kokeneimmilta! Kukaan tuskin kertoo täysin omaa treeni- tai ruokinta-ohjelmaansa, mutta yleispäteviä ohjeilta varmasti saa. Ei kannata lyödään päätään seinään. Tässä hommassa on tarpeeksi jo asioita, joissa saa sitä tehdä. Itse treenasin viime vuonna tavalla x, ja tälle vuodelle tein muutoksia matkoihin ja vauhtiin, ruokaan en tehnyt, koska sitä en kokenut ongelmaksi. Tänä vuonna huomasin, että myös siinä oli kuitenkin ongelma, jonka vaihdan ensi vuodeksi. Myös treeniohjelmaan teen muutoksia ensi vuodeksi.
• Jos harrastuksen aloittaessa ajatus on että, mulle nyt kaikki ja heti, niin mieti uudestaan. Tämä on laji, joka vaatii huimasti kokemusta, aikaa, tietämystä, koirien lukutaitoa, yms. Laji on haastava, mutta erittäin palkitseva! Mutta muista, että ei saa olla kiire menestyä. Ja menestyminen on juuri sitä, mihin itse asetat tavoitteen. Jos itselläsi on tavoite päästä kilpailu x maaliin, ei väliä millä sijalla, niin kun sen saavutat, saat olla tyytyväinen. Kaikki ei ole tässä lajissa voittaakseen, eikä missään nimessä tarvitsekaan, itsellä niin kova kilpailuvietti, että tulevaisuudessa se on tavoite, mutta ei vielä useampaan vuoteen. Ensin pitää oppia paremmaksi kaikessa, ruokinnassa, treenauksessa, lihashuollossa, koirien lukemisessa, kouluttamisessa, yms. Nyt tavoite on vain päästä maaliin hyvinvoivilla koirilla.
• Luo luottamusta koirien kanssa joka päivä! Viisaammat ovat sanoneet, että vie 3 vuotta, että koiralla on sinuun luottamus. Ja se vaatii myös työtä. Se että koira on sinulla kolme vuotta, niin ei vielä sano sitä, että teillä luottamus toisiinne. Se vaatii tuolla 3 vuoden ajalla paljon yhteisiä kilometrejä ja aikaa. Se että olet osoittanut heille, ettet vaadi heiltä mitään sellaista, mihin he eivät pysty mutta myös näyttänyt heille sen, että mihin he pystyvät. Itse pyysin varmasti koirilta liikaa Finnmarkslopetin kilpailun aikana, tänä vuonna Gold Rush Run kilpailussa keskeytin, kun koin että koirat ovat antaneet sen, mitä heillä henkisesti on annettavana.